Olen 38 vuotta, minulla on seuraavat:

• Vaimo
• Neljä lasta
• Kolme kissaa
• Saksanpaimenkoira
• Työpaikka sovellusasiantuntijana
• Asuntolaina

ja harrastan triathlonia… Kyllä, yhtälö tuntuu vähintään haastavalta ja joidenkin mielestä liki mahdottomalta. Miten ihmeessä tuossa kerkee vielä harrastamaan triathlonia? Ihme ja kumma se on onnistunut aika hyvin. Tuli jopa perustettua triathlonseura: Vihti Triathlon.

Aiemmin harrastin salibändyä maalivahtina, taisin viimeksi olla tolppien välissä joskus 2009, eli lyhyestä matkasta on startattu, tolpalta toiselle on alle kaksi metriä… Muistan hyvin elokuisen päivän 2011 ja Helsini City Triathlonin (300m/10km/3km) ensimmäistä kertaa. Minun ensimmäinen triathlon. Uida osasin, tavallaan… Pyöräily oli tutuinta maastopyörän päällä ja juokseminen pelkkää tuskaa. Painoin silloin hulppeat 100 kiloa, se kun laitetaan tällaiseen 178 senttiseen varteen, muistuttaa lopputulos kutakuinkin michelin ukkoa. Tuosta elokuisesta päivästä se lähti, kisan jälkeen ainoa ajatus oli ”Tätä täytyy saada lisää”.

Ensipuraisu täydellematkalle tuli tehtyä 2016 tahkolla, ja miten se meni niin siitä enempi omassa blogissani: Triathlonsuomen sivuilla